Aluevaltuustokysymys syömishäiriön hoidosta ja varhaisesta tunnistamisesta
Syömishäiriö koskettaa Suomessa satojatuhansia ihmisiä, kun mukaan lasketaan sairastuneiden lisäksi heidän läheisensä. Kyseessä on pitkäkestoinen sairaus, jolla on vakavia oireita. Ihminen saattaa menettää vuosia elämästään sairauden kanssa kamppailuun. Syömishäiriöiden hoidossa on alueellisia eroja. Hoidon tuloksellisuus sekä moninaisen sairaudenkuvan tunnistavien yhtenäisten hoitomuotojen kehittäminen vaatii huomiota.
Syömishäiriösairauksia sairastaville ihmisille ja heidän läheisilleen toimivat hoitoketjut ja varhainen tuki on tärkeää. Syömishäiriötä tulee hoitaa monella tasolla yhtä aikaa. Sairaus aiheuttaa psykologista, fyysistä ja sosiaalista haittaa. Jokaisella sairastuneella on yksilöllinen sairauden rakenne, jonka hahmottamiseksi tarvitaan asiantuntemusta. Lievät syömishäiriöt hoituvat pienelläkin tuella, mutta haasteena on, miten tunnistaa oireet ajoissa ja saada ajoissa hoitoa, varsinkin kun sairastunut ei tässä vaiheessa välttämättä itse koe tilaansa ongelmalliseksi. Tunnistamista vaikeuttaa sekin, että syömishäiriöt aiheuttavat käyttäytymistä, joka tavallisesti tulkitaan kiukutteluksi, tahalliseksi kiusanteoksi tai huomiohakuisuudeksi.
Varhainen tunnistaminen on tärkeää, sillä vakavat ja pitkään jatkuneet syömishäiriöt vaativat intensiivisempää hoitoa. Ilman erityisosaamista hoito jää helposti liian kevyeksi eikä paraneminen etene. Toisaalta sairastuneet ovat usein niin herkässä tilanteessa, että juuri oikeanlainen hoito auttaa, mutta väärät toimenpiteet voivat vaikeuttaa paranemista.
Syömishäiriössä ei ole kyse ruuan kanssa pelleilystä. Kyseessä on pitkäkestoinen sairaus, jolla on vakavia oireita. Syömishäiriötä voidaan hoitaa, ja valtaosa sairastuneista toipuu ajan mittaan. Vaikka syömishäiriö tunnistetaan useimmiten fyysisten oireiden ja kehossa näkyvien muutosten perusteella, on syömishäiriö ennen kaikkea mielen sairaus, joka vaikuttaa ihmisen tapaan ajatella ja toimia. Sairastuneen elämässä syöminen ei ole enää luonnollinen osa, vaan siihen sisältyy pakkoa, pelkoa, itseinhoa ja ahdistusta. Syöminen tai syömättömyys sekä usein myös pakonomainen liikunta vaarantavat ja haittaavat tavallista elämää. Syömishäiriöiden tunnistaminen edellyttää riittävää ammattitaitoa ja saumatonta yhteistyötä eri ammattiryhmien välillä sekä selkeää työnjakoa ja hoitoonohjauskäytäntöjä peruspalveluiden tarjoajien ja psykiatrisen erikoissairaanhoidon välillä. Terveydenhuollossa hoitomahdollisuuksien kehittämisen ohella tulisikin panostaa siihen, että oireet, silloinkin kun henkilö itse ei vielä ole valmis niitä tuomaan esiin, tunnistetaan riittävän varhaisessa vaiheessa muun muassa terveydenhuollon henkilöstön lisäkoulutuksen avulla.
Edellä olevan perusteella me allekirjoittaneet valtuutetut kysymme:
Kuinka Länsi-Uudellamaalla toimitaan syömishäiriöiden varhaisen tunnistamisen parantamiseksi, syömishäiriöpotilaiden hoitoon pääsyn helpottamiseksi ja hoidon laadun parantamiseksi?
Kuinka kehitetään suunnitelmallisesti syömishäiriöistä kärsivien hoitopolkuja ja nopeutetaan hoitoon pääsyä?
Siuntiossa 10 päivänä joulukuuta 2024
Johanna Karimäki & 21 muuta aluevaltuutettua
